Hioma-aineiden käyttö juontaa juurensa antiikista; esimerkiksi kotimaani Yangshaon kulttuurikauden aurat osoittivat jo hankaavan kulumisen periaatteiden soveltamisen. Vuonna 1798 Yhdistyneeseen kuningaskuntaan perustettiin erikoistunut komitea tutkimaan kultakolikoiden kulumista, mikä merkitsi laajamittaisen kulumista koskevan tutkimuksen alkua.
1950- ja 1960-luvuilla Archard Isossa-Britanniassa ja Rabinowicz Yhdysvalloissa ehdottivat yksinkertaistettuja teoreettisia malleja hiomakulumiseen.
Keinotekoisten hioma-aineiden kehittämisessä varhaiset sovellukset perustuivat luonnollisiin hioma-aineisiin, jotka myöhemmin syrjäytettiin keinotekoisen korundin asteittaisella kehityksellä. Vuonna 1981 yhdysvaltalainen-3M-yhtiö esitteli "Cubitron"-keraamisen korundihioma-aineen. Myöhemmin Norton Company kehitti SG-hiomasarjansa.
Zirkonia{0}}pohjaisia hiomatuotteita on myös jatkuvasti parannettu, esimerkkinä Nortonin "New Blue" -sarja|Saint-Gobain Abrasives.
Kiinan hioma- ja hiomatyökaluteollisuuden yhteydessä perustettiin Zhengzhoun hioma- ja hiontatutkimuslaitos (tunnetaan nimellä "Three Grinding Institute"). Vuonna 1963 Kiinan ensimmäinen keinotekoinen timantti syntetisoitiin onnistuneesti Zhengzhoussa ja tuotiin myöhemmin teolliseen-mittakaavaan.
Mitä tulee teoreettiseen hankauskulumiseen liittyvään kirjallisuuteen, Science Pressin julkaisemassa kirjassa *Abrasive Wear*-
